- 2016 -

Jan 19, 2016

Viime yönä se valvotti. Ajatus tai oikeastaan sana, josta se ajatus sitten lähti pyörimään... Sana, jossa on viisi kirjainta. Sana, joka tarkoittaa numeroa/lukumäärää. Sana, joka tarkoittaa myös puuta.

KUUSI

Tajusin viime yönä kuinka monesti tuo yksittäinen sana on ollut läsnä elämässäni viimeisen kahden kuukauden aikana.

  • Marraskuussa käydessäni Kierrätyskeskuksessa etsimässä kauniita ja kuvauksellisia lautasia pisti silmääni esillä olleiden joulukoristeiden joukosta joukko kuusipuita. Ne olivat pieniä, eri kokoisia, vihreäksi maalattuja ja paksusta vanerista tehtyjä kuusia. Koristeita, joiden selkeä muotokieli veti puoleensa. Marraskuusta asti ovat nämä pienet kuuset koristaneet olohuoneeni ikkunanlautaa. Ei ne joulusta muistuta vaan metsästä. Luonnosta. 
  • Marraskuussa kotiini eksyi myös elämäni ensimmäinen huonekuusi. Tuo monistakin blogeista tutuksi tullut "sisustuselementti"... Useamman vuoden mietin huonekuusen ostoa, mutta siinä vaiheessa, kun kuusesta tuli trendi, päätin ettei sitä kotiini tule. Samalla tavalla on käynyt monen huonekalun ja sisustusesineen kanssa. String -hyllyt, Eamesin tuolit, Hayn pöydät jne. ovat jäänet kauppaan sillä niin monella muullakin ne on. Toki myös taloudellinen tilanne on sanellut mitä kotiini olen hankkinut. Viime vuosina en juuri mitään :D Suuri tavaramäärä saa oikeastaan myös ahdistumaan ja miettimään, että onko jokainen hankinta sen arvoinen? Voisiko rahan käyttää johonkin muuhun kuin materiaan? Olen jossain määrin trendien vastustaja. Haluan pitää kiinni omasta tyylistäni vaikka sisustamisen parissa teenkin työtä. Itse en huonekuusta ostanut vaan sain sen lahjaksi. Ehkäpä kasvien kohdalla voin höllätä periaatettani trendien seuraamisessa ;)

  • Joulukuun alussa pääsin mukaan katsomaan siskontyttöni ensimmäistä koulun joulujuhlaa. Perinteinen kuusijuhla se ei suinkaan ollut sillä Vuokatin koulu oli pyhittänyt koko kuusijuhlan 100 -vuotiaalle säveltäjällemme Jean Sibeliukselle. Kurkussa tuntui pieni pala jo ennen juhlaa, kun kuulin, että siskontyttöni luokka esittäisi Sibeliuksen säveltämän teoksen "Kuusi". Muistan tapailleeni Kuusen sointuja nuorempana harrastaessani pianonsoittoa. Kärsivällisyys ei vain antanyt myöden kappaleen opettelemiseen kokonaan, vaikka sävellys onkin mielestäni yksi Sibeliuksen hienoimpia. Siinä kuuluu koko elämän kirjo.
  • Joulun alla hain isäni kanssa kotiini elämäni ensimmäisen kunnon joulukuusen. Se tunne, kun haimme kuusta päivän jo hämärtyessä, maan ollessa lumeton ja tuulen tuivertaessa hiuksia sai oman sijansa sydämestäni. Se tunne, kun valitsin mielestäni sopivaa yksilöä jonka yhdessä kannoimme autolle ja jonka kuljetimme kotiini, tuntuu kuin se olisi ollut eilen. Se tunne, kun veljeni tuli auttamaan kuusen laittamisessa jalkaan saa vieläkin hymyilemään. Tunne, kuinka etsin kuumeisesti eri kaupoista sopivaa kuusenalusmattoa nostaa vieläkin hien pintaan. Tunne, kuinka koristelin kuusen vuosien varrella kertyneillä koristeilla, ulkomaalaisten joululaulujen soidessa taustalla ja punaviinilasillinen kaverinani saa mielen hetkittäin haikeaksi, niin ilosta kuin surusta... Se tunne, kun tonttu kävi laittamassa kuusen alle kaksi pakettia joiden myötä tunsin olevani enemmän kuin olen. Se kuusi oli tunteiden kuusi. Ja kaunis kuusi olikin!
  • Joulukuun lopussa vaihtui vuosi... Numeron viisi tilalle tuli numero kuusi. Paljon mahtui vuoteen 2015. Monesta asiasta olen kiitollinen vaikka montaa asiaa jäinkin kaipaamaan. Olkoon vuosi 2016 edellistä parempi! 
  • Muutama viikko sitten kuuntelin kotonani ulkoa kantautuvaa moottosahan pärinää. Kurkkasin ikkunasta ulos ja huomasin kaksi miestä viereisen taloyhtiön tontilla kaatamassa puita. Suuri huoli iski välittömästi. Kaadetaanko kaikki vanhat puut tontilta? Katoaako olohuoneeni sekä keittiön ikkunoiden kautta välittyvä kaunis näkymä kokonaan? Suuret ylväät kuuset ovat seisseet paikoillaan vuosikymmenien ajan. Joskus taakkaa on ollut harteilla enemmän ja joskus vähemmän. Siitäkin huolimatta ne ovat edelleen pystyssä. Huomasin eräänä päivänä miettiväni yrittäjyyttäni ja samaistuvani ulkona näkyviin kuusiin. Taakkaa on harteilla, mutta silti pysyn pystyssä. Välillä tuuli tuivertaa oksia ja karistaa osan taakasta pois. Toisinaan sitä tuntuu olevan niin paljon, että oksat tuntuvat katkeavan. Vaikka yksi oksa katkeaisikin, on monta vielä jäljellä... Vuosi vuodelta kuuset kasvavat siinä missä ihminen viisastuu.

Olkoon vuosi 2016 kasvun vuosi! 


xx,
Maija

No comments:

Post a Comment

Proudly designed by Mlekoshi playground