Voiko Juhannuksen skipata?

Jun 17, 2015

Keskikesän juhla lähestyy kiivasta vauhtia. Kesäkuu on ollut monelle kiireistä aikaa, kun keskeneräiset työt on täytynyt saattaa loppuun ennen lomille lähtöä. Näin yrittäjänä sitä on saanut huomata, että kiireisimmät asiat on mennyt monella listan kärkipäähän ja muut asiat saavat odottaa. Sähköpostit vaikenevat hiljalleen, kun kansa siirtyy kesälaitumille.

Kesä on aikaa josta me suomalaiset haluamme ottaa kaiken irti. Kaupungit ja kylät ovat täynnä tapahtumia. Harmillisesti säät eivät ole meitä liiemmin suosineet. Tällä viikolla polttavin puheenaihe onkin ollut missä säässä täällä kotimaassa vietetään juhannusta. Onhan se totta, että aurinkoinen sää piristää aina mieltä, mutta näin yksinelävänä yksinyrittäjänä on sanottava, että kyllä se pelkkä seurakin piristää.

Kirjoitin talvella ajatuksiani siitä, miten yhteiskunnassamme on jonkinlainen pärjäämisen pakko. On vain pakko pärjätä, tavalla tai toisella. Viime viikkoina, kun mielialani on hormonien vuoksi vaihdellut kuin vuoristorata, on myös yksinäisyys ja toisen ihmisen kaipuu korostuneet voimakkaasti. Välillä on ihan ok olla yksin, ja olenhan tässä jo vuosia ollutkin, mutta välillä sitä kaipaa toista ihmistä rinnalleen, niin että sattuu... Pakko on kuitenkin pärjätä ja jatkaa matkaa. Ketään en voi pakottaa rakastamaan...
Kesäaika ja varsinkin pyhäpäivät korostavat rakkauden kaipuuta. Ikuinen romantikko minussa haaveilee kesäiltojen kävelyhetkistä, kaupunkikierroksista, laituritansseista, piknikeistä ja löhöilystä kesälaitumilla. Haaveilen myös niistä perhematkoista, korkeasaarikäynneistä, luontoretkistä ja pihapeleistä... Ja olisihan se kiva, jos joku joskus kysyisi, mitä minä haluaisin tehdä ja nähdä. Sinkulta ei kukaan kysele eikä sinkun aikatauluillakaan ole niin väliä...

Vaikka seuraa minullakin on tässä viime viikkojen aikana ollut, vanhempieni, sisareni sekä siskontyttöjen ihanassa seurassa, ei se kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että haluaisin olla enemmän kuin tytär, sisko tai täti. Olen todella kiitollinen kuitenkin siitä, että saan viettää heidän kanssaan paljon aikaa. Nautin yhteisestä ajasta! Samalla kuitenkin huomaan kadehtivani sitä mitä heillä on eli parisuhde ja perhe. Heillä on omat menot ja omat kuviot. Tunnenkin oloni usein ulkopuoliseksi, kuin kolmanneksi pyöräksi. Minun menoni ja kuvioni ovat vain minun. Jokainen meistä kaipaa olla osa jotakin ja jollekin. Jokainen meistä kaipaa seuraa.

Kun moni miettii missä säässä juhannusta vietetään, virittelevät grillejään ja suunnittelevat juhannusmenua, niin minä mietin joudunko viettämään juhannuksen yksin... Ei ole aiempien vuosien juhannustaiat toimineet...



xx,
Maija

1 comment:

  1. Voi ei, tällaiset pakolliset juhlat herättää varmasti monessa tuollaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Minua masentaa enemmän se, että ei ole mitään suurta ystäväporukkaa, jonka kanssa juhlia. Enemmänkin tulee sitten oltua perheenjäsenten parissa eikä se välttämättä ole aina sitä mitä itse näiltä juhlapyhiltä haluaisin. :)

    ReplyDelete

Proudly designed by Mlekoshi playground