Elämää, ei sen vähempää...

Feb 22, 2015

Juuri kun viikko sitten pääsin toteamaan, että tahti blogissa on kiihtynyt, tulee hiljaisuus. Täällä kuitenkin ollaan! Pienen kyläilijän myötä päätin pitää hieman taukoa blogimaailmasta ja keskittyä siihen olennaiseen eli läsnäolemiseen.

Pieni kyläilijä muistutti siitä, mitä läsnäoleminen on. Se on yhdessä olemista. Elämää parhaimmillaan! Sitä, että tuntee kuuluvansa johonkin ja jonkun pariin. Vaikka välillä huomaan haaveilevani ulkomaanmatkoista (edellisestä on kulunut jo yli neljä vuotta), huomaan tekeväni lomareissuni ulkomaanmatkojen sijaan rakkaiden pariin. Paikkaan, jossa saan olla läsnä joillekin sitä kaipaaville. Tuntea olevani jotain ja kuuluvani johonkin. Toki kyllähän se ulkomaanreissu edelleen houkuttelee, mutta ei yksin...  

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut paljon tunteita. Pieni kyläilijä sairastui kuumeeseen ja flunssaan, jonka myötä tunteet olivat pinnalla. Iltaisin puhuttiin elämän pienistä ja suurista asioista ja öisin nukuttiin käsi kädessä. Lapsi laittaa katsomaan elämää toisesta perspektiivistä. Hyvä niin! Jokainen hetki jonka saan viettää sisarusteni lasten kanssa on minulle tärkeä. Omia ei ole, vaikka niitä kovasti haluaisin...


Viime päivinä sää on ollut harmaatakin harmaampi. Se on saanut mielenkin myös harmaantumaan... Miten sää voikaan vaikuttaa mielialaan niin paljon? Väsyttää, harmittaa ja energiat ovat hukassa. Pitäisiköhän opetella kahvinjuonti teen sijasta?


50 harmaan eri sävyn ympäröimänä päätin eilen yrittää luoda yritykselleni verkkosivut. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. WordPress ja minä emme vain osaa kommunikoida keskenämme... Taitaa homma jäädä hamaan tulevaisuuteen ellen löydä sivuille tekijää, joka osaisi laittaa palikat paikoilleen. 


Odotan jo kuumeisesti lämpimiä säitä, kevättä, vihreyttä ja valoa joka tekee ihmeitä ihmismielelle! Odotan kevättä, uuden alkua! Jospa se toisi minullekin jotakin uutta...


Lämpimin halauksin,
Maija

No comments:

Post a Comment

Proudly designed by Mlekoshi playground