Vanhassa vara parempi...

Jan 13, 2015

Tarvitseeko kaiken olla aina uutta? Onko hinnalla merkitystä? Tarvitseeko tuotteesta löytyä jokin designiin ja luksukseen viittaava merkki vai kelpaako halpa-hallista hankittu tuote? Määritteleekö merkki ihmisyyttä ja sen arvoa? Voiko kotiaan sisustaa toisen vanhoilla huonekaluilla tai ylleen pukea toisen käyttämää vaatetta? Tuntuuko vanha ja käytetty oudolta tai ällöttävältä jo pelkästään ajatuksen tasolla vai onko se osa elämän kiertokulkua? Näitä ja monia muita vastaavia kysymyksiä on varmasti monikin meistä pyöritellyt mielessään, jossain elämänsä vaiheessa.

Kun muutto ensimmäiseen omaan kotiin koittaa on hankintalista pitkä. Tyhjät huoneet tarvitsevat huonekaluja ja keittiön kaapitkin omat täytteensä. Lapsuudenkodista on saattanut saada jotain mukaansa, mutta suurimmat huonekalut on useinmiten hankittava itse, tavalla tai toisella. Raha tulee monella hankinnoissa vastaan, varsinkin yksinasujilla, kun asunnon myötä tulleet juoksevat kulut pitäisi myös hoitaa. Lainarahalla saa toki hankittua yhtä jos toista helpollakin, mutta onko se järkevää? Tarvitseeko kotia laittaa kerralla kuntoon vai voisiko omaa pientä pesää rakentaa pala kerrallaan?


Koti kertoo usein asukkaastaan paljon. Omalla kohdallani tämä pitää hyvinkin paikkaansa. Kodistani löytyy selkeitä linjoja, yhtenäisiä värejä, uuttaa ja vanhaa sulassa sovussa. Mitä tämä kertoo minusta? Pidän selkeydestä, yhtenäisyydestä, yksityiskohdista, pienestä twististä elämässä, rauhallisuudesta, pienestä irrottelusta, vanhoista asioista ja eri tunnetiloista. Oma kotini on rakentunut hiljalleen. Vieläkään se ei ole valmis ja haaveilen ruokapöydästä olohuoneessa, mukavasta nojatuolista sohvan kaverina, sohvapöydästä jne. Kaikki aikanaan.
Kotoani löytyy uutta ja vanhaa - itse hankittua, saatua, dyykattua ja perittyä. Uusi pitää kiinni nykypäivässä, vanhojen huokuessa elettyä elämää muistuttaen menneestä.


Puinen, punottu jakkara makuuhuoneessani on muisto mummolastani Ruovedeltä. Jakkara tuo mieleen mummolan sisustuksineen ja edesmenneine ihmisineen. Se muistuttaa, että joskus vanhassa on vara parempi. Tällä jakkaralla on ikää enemmän kuin minulla ja sen päällä on istunut yksi jos toinenkin vauvasta vaariin. Jakkaran runko oli aiemmin punaruskea, mutta rohkenin maalata sen pitkän pohdinnan jälkeen. Uusi pinta ei poista tuolin historiaa vaan tuo siihen oman lisänsä. Aivan kuten elämä.




-Maija

6 comments:

  1. Vanhojen kamojen käyttö on mahtavaa jos muistaa vaalia niiden muistoja, käyttötarkoitusta ja tyyliä. Jos huonekalu pääsee arvoiseensa käyttöön uudelleen ja uudelleen on se varmasti "iloinen" vaikka se saisikin vähän maalia tai muuta. Kunhan ei mennä muuttamaan kalusteen tarinaa täysin vaikkapa maalaamalla vanhoja barokin aikaisia kalusteita pinkeiksi..

    Tuo sinun tuolisi on yksinkertainen, kaunis ja toimiva. Niin valkoisena kuin varmaan punaruskeanakin. Ja todella hyvä kuntoinen.. Ei varmasti sanomatta moni tiedä, että kyse on jostain vanhasta. Ja sehän juuri on hienoa, itse kun kuitenkin tietää muistot..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että vanhojen huonekalujen historiaa on muistettava vaalia niiden arvon mukaisesti. Keittiössäni on suvun vanha ruokapöytä jota en millään raaski maalata, vaikka haluaisinkin toisenvärisen pöydän...

      Tämä jakkara oli hyvässä kunnossa jo saadessani sen. Sota-ajan ja sen jälkeisen puutteen monesta asiasta kokeneet isovanhempani olivat pitäneet huonekaluistaan hyvää huolta. Kunnioittaneet niitä niiden arvon mukaisesti. Aikoinaan ei ollut mahdollisuutta ostaa aina uutta vanhan tilalle, eikä kotia sisustettu trendien mukaisesti. Kerran hankittu kesti elämän loppuun asti.

      Delete
  2. Tuo "kerran hankittu kesti elämän loppuun asti" oli kyllä mahtava ajattelutapa aikanaan. Nykyään kaikki on kertakäyttö roinaa ja jopa jäteasemat alkavat sen huomata.. Toki on joskus hienoa vaihdella vähän kalusteita mutta ei se tarkoita mielestäni sitä että vanhat täytyis hävittää. Voihan ne restauroida, laittaa varastoon, myydä tai vaihtaa.. Näin niiden elämä jatkuu.

    Uskomatonta, että noin "vähäpätöisestä" asiasta kun jakkara on myös viitsitty huolehtia, nykyään suurin huolehtimista saava kaluste on tietokone ja tv :D

    Etkö voisi tuota pöytää jotenkin muuten uudistaa kun maali on aina niin suuri muutos.. Ehkä petsaus, krakelointi, patinointi tai vaikka vaan lasi päälle jonka alle voi asetella vaikka vanhoja sanomalehtiä.. No en tiedä sisustuksestasi mitään mutta itse olen aika kova keksimään kaikenlaista ja sisustukseni onkin hyvin omalaatuinen :D Joskus jos entisöit vielä antiikkia tai jos on kuvia niin mieluusti laittaisin tuonne oman blogini "antiikkia antiikkia" osastolle vaikka joskus juttua.. Vai mitä olisit mieltä? On hienoa jakaa kaikille mahdollisuutta tehdä vanhoille kalusteille uusi elämä..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi nykyään moni huonekalu saa uuden elämän kierrätyskeskuksien, nettihuutokauppojen ja Facebookin erilaisten kirpputoriryhmien kautta sen sijaan, että kaikki päätyisi kaatopaikalle. Toisen romu saattaa olla toisen aarre :)

      Suurin pulma pöydän kohdalla taitaa olla sen, että en raaski tehdä sille mitään ettei sen "historia" katoa. Jos kyseessä olisi esim. kirpputorilta ostettu pöytä, niin varmasti olisin sen jo maalannut!

      Tällä hetkellä ainoat suunnitelmat "antiikin" suhteen on vanhojen Lundian hyllyjen maalaminen, lakkaaminen tms. Mutta eihän sitä koskaan tiedä millainen projekti tulee vastaan. Toki pidän sinut mielessä ja saat kyllä laittaa kuviani blogiisi, kun sopiva projekti osuu kohdalle :)

      Delete
  3. Tiedätkö jakkaran mallia. Itselläni samanlainen vihreä. Olen kuvaa näyttänyt ties missä, mutta kukaan ei tunnista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kunpa tietäisinkin... Isovanhemmillani oli samaisia jakkaroita myös matalampana versiona - lastenjakkaroita. Jakkarat ovat todella tukevat ja kestävät. Pitää kysyä, jos vaikka vanhempani tietäisivät jakkaroiden alkuperästä jotain...

      Delete

Proudly designed by Mlekoshi playground