Olemisen sietämätön keveys...

Jan 18, 2015

Löhöän sängyssä ja luen. Kuuma tee odottaa vieressäni jäähtymistä, samalla kun napsin kulhoon pilkottuja hedelmäpaloja aamiaiseksi. Rauhallinen musiikki soi taustalla... Yritän olla ja rentoutua. Olla välittämättä siitä, että kello on jo yli yhdentoista ja minä vielä sängyssä. Olla välittämättä siitä, että pyykit pitäisi laittaa koneeseen ja kone päälle. Olla välittämättä siitä, että pitäisi mennä suihkuun ja tehdä jotain fiksumpaa kuin vain olla! Kuka on sanonut, että pitäisi tehdä ylipäätään yhtään mitään? Minä!


Miten sitä ihminen osaakin olla niin armoton itselleen, ettei edes pysty nauttimaan olemisesta. Rentoutumaan. Minulla ei ole lapsia joiden vuoksi pitäisi nousta, ei kotieläimiä, ei puolisoa. On vain minä. Silti tekemättömyys saa vaivautumaan. Tuntemaan syyllisyyttä. Potemaan omantunnontuskia... Eihän tähän aikaan päivästä voi enää lojua sängyssä! Miksi ei? Miksi pitäisi koko ajan suorittaa ja tehdä jotakin?

Elämme nykyisin valtavan informaatiotulvan keskellä ja olemme suurimman osan vuorokaudesta jatkuvien ärsykkeiden ympäröimänä. Siinä missä jatkuva läsnäolo koukuttaa ja jonka seurauksena yksin oleminen ahdistaa ja tuntuu oudolta, koukuttaa myös tekeminen ja saa tuntemaan samoja tuntemuksia silloin kun ei tee mitään. Mutta onko oleminen kiellettyä? Ei! Pitäisi osata höllätä. Olla vain, tuntematta siitä syyllisyyttä. Nauttia! Sanovat, että harjoitus tekee mestarin. On siis harjoiteltava ahkerammin... 


Leppoisaa sunnuntaita!


-Maija

No comments:

Post a Comment

Proudly designed by Mlekoshi playground