Kesäelämää...

Jul 6, 2016

Kesäkuu oli ja meni. Jotenkin se vain vauhdilla sujahti ohi. Vielä nopeammin kuin toukokuu... Blogi on ollut hiljaistakin hiljaisempi. Kesä on vienyt mennessään. Koneen ääressä on tullut istutta vain se pakollinen aika töiden parissa. Kuvia on tullut otettua kameralla vähän (puhelimella kuvaaminen tuntuu paljon näppärämmältä), mutta niitä vähäisiäkään kuvia en ole saanut siirrettyä koneelle tätä päivää aiemmin.

Kesäkuun alussa sain ihanat siskontytöt siskoani uohtamatta kesäseuraksi. Päiviin mahtui vaikka mitä! Kaksi viikkoa kaupunkimaisemissa hujahti vauhdilla. Töitä ja hyvää seuraa! Seuraavat kaksi viikkoa vietinkin mökkeillen Mäntyharjulla. Monelle yhteiset lomat voivat olla "tuskaa", mutta minulle ne ovat luksusta. On ihanaa, kun on ihmisiä ympärillä!
  Näin sinkkuna elävänä sitä monesti kulkee toisten vanavedessä tekemisten ja menemisten suhteen sillä harvemmin minulta kysytään "Mitä sinä haluaisit tehdä?". Jos haluan tehdä jotain "omaa" on se useimmiten tehtävä yksin. Ellen sitten saa siskontyttöjä kaveriksi ;)

Kesän ensimmäiselle rantareissulle Oittaalle sain molemmat siskontytöt mukaan ja kivaa oli. Tytöt pääsivät uimaan, minä sain nauttia heidän ilostaan ja yhdessä nautittiin kesäjäätelöt. Ennen kotiinlähtöä pistäydyttiin Oittaalla sijaitsevassa Kude Aitta Shopissa ihailemassa upeita käsitöitä sekä suomalaisia tuotteita. Vanhempi siskontyttöni ihastui Mageen herkullisiin karkkikoruihin joista tätikin tykkäsi! Pitääköhän käydä ostamassa itsellekin yksi pari vaahtokarkkikorviksia?

Kuvasuunnittelu: Kianna P. Toteutus: Maija T

"Täti, mehän voitaisiin ottaa sellainen kuva missä minä syön vaahtokarkkia ja minulla on nämä uudet korvakorut korvissa." Oih... sydämeni melkein pakahtui, kun kuuntelin siskontyttöni ehdotusta. Niinhän me sitten tehtiin! Olihan tuo kirjoitettava myös kuvatekstiin.

Täällä vietetään viimeisiä työpäiviä. Ensi viikolla Suomen kesä vaihtuu Unkarin kesään pariksi viikoksi. Ei tätä reissua oltu suunniteltu, mutta joskus elämä yllättää!


Nauttikaa kesästä!


xx,
Maija

Kesätuliaisia... osa 1

May 21, 2016

Kesä ja mökki. Aika lyömätön yhdistelmä, eikö vain!? Kaikilla meillä ei vain ole sitä omaa pakopaikkaa johon vetäytyä rentoutumaan ja nauttimaan kesästä joko yksin tai yhdessä. Ainahan voi mökin toki vuokrata, mutta lomabudjetista se saattaa lohkaista ison palasen eikä kaikilla ole edes sitä lomabudjettia, kun rahat menevät elämiseen. Suomi on pullollaan mökkejä, isoja ja pieniä. Jokaisen tuttavapiiristä löytyy ainakin yksi ellei useampikin mökin omistaja. Ja jos mökkiä ei ole, niin sitten siitä haaveillaan... Minäkin haaveilen omasta valoisasta mökistä, jossa saisin nauttia järvimaisemasta. Puuhailla ja touhuta pihamaalla tai sisällä, kysymättä jokaiseen asiaan lupaa. Oma tupa, oma lupa.

Moni saattaa kesällä pistäytyä muiden mökillä viettämässä päivän tai pari, ellei pidemmänkin ajan. Hyviin tapoihin kuuluu, että mökin omistajia muistetaan kiittää mökkikutsusta pienellä viemisellä.
  Mökkituliaiset tuottavatkin monelle päänvaivaa... Niin kyläilijöille kuin mökkien omistajille. Monikaan mökin omistaja ei halua nurkkiinsa pyörimään mitään ylimääräistä ja turhaa. Varsinkaan silloin, jos mökki on perinteiseen tapaan pieni eikä säilytystiloja liiemmin ole. Eikä niitä isompiakaan mökkejä haluta varustaa turhalla tavaralla. Kyläilijät puolestaan pohtii mikä mahtaa olla tarpeellista ja mökille sopivaa. Tässäkin pätee sama asia kuin monessa muussakin. Aina saa kysyä! Harmillisesti moni kuitenkin yleensä vastaa... "Ei tarvitse tuoda mitään!"
  Sama pohdinta siis jatkuu vuodesta toiseen... Mietin tällä viikolla mistä mökkien omistajat saattaisivat ilahtua. Mikä olisi tarpeellista ja mikä ei jää nurkkiin pyörimään. Mieleeni nousi yllättäen useampikin eri tuliaisvinkki joista tässä nro 1. Ruoka!


Kaikkien meidän on syötävä eikä ruokakaupat ole aina ihan nurkan takana, kun ollaan poissa kaupungista. Tuoreet vihannekset, salaatit, juurekset ja yrtit ovat ehdottomasti kesän juttu! Kerää korillinen maukkaita makuja kesäiseen salaattiin, ruuanlaittoon tai aamiaispöytään. Uudet perunat maistuvat monelle joten isosta kapallisesta riittää kaikille! Harva näitä herkkuja pystyy vastustamaan ellei sitten ole vankkumaton lihansyöjä. Ja voihan toki näiden lisäksi viedä sen makkarapaketin tai grillikyljykset. Ruokajuomia unohtamatta. Samalla autat isäntäväkeä ruokapuoleen osallistumisella etkä odota pääsyä valmiiseen pöytään heidänkin viettäessään lomaa.


Ruokaa viedessä on tietenkin hyvä olla tiedossa mahdolliset allergiat. Keliaakikon on kurja saada vehnäleipää ruokapöytäänsä. Tämäkin asia selviää kysymällä! Ja aina ei voi kaikki osua ihan nappiin. Tärkeintä on ajatus!


Nauttikaa kesästä!


xx,
Maija


P.S. Vietin tällä viikolla yhden illan Canonin ja Rajalan järjestämässä workshopissa. Lahjakas Tiina Puputti veti illan ja kertoi hyviä vinkkejä henkilökuvaamiseen sekä kuvaamiseen kännykkää apuna käyttäen. Minulla onkin ollut lainassa Canonin EOS 80D jolla nämä kuvat kuvasin. Itsensä kuvaaminen ei muuten ole ihan helppoa vaikka apuna olisikin kaukolaukaisimena toimiva kännykkä. Nämä kuvat on muuten tällä kertaa käsitelty vain puhelimen valokuvasovellusta (Snapseed) käyttäen... Vielä on opeteltavaa ;)

Pala palalta...

May 15, 2016

Viime kesänä ostin itselleni elämäni ensimmäisen hernevillakon. Siis sen huonekasvin jonka alaspäin rönsyävät "oksat" muistuttavat herneitä. Kesän ja syksyn kasvi vietti päiviään parvekkeella viihtyen siellä todella hyvin. Se sai valoa ja sopivassa määrin varjoa. Kun syksyn ensimmäiset pakkaset koittivat oli aika nostaa kasvi sisälle. Kasvi viihtyi myös sisällä kunnes eräänä päivänä huomasin pitkien liaanien roikkuvan kuivina ja kuolleina. Tämä viherpeukalo oli täysin unohtanut, että huoneilma sisällä on paljon kuivempi kuin parvekkeella ja kasvi olisi tarvinnut enemmän vettä. Siihen loppui hernevillakon tarina. Sen jälkeen olen etsinyt yhtä kaunista ja tuuheaa yksilöä tuloksetta! En suostu maksamaan 15 euroa kasvista joka on pikkuinen ja mitätön, kun saman hinnan maksoin kolme kertaa suuremmasta yksilöstä. Tiedän, pääkaupunkiseudulla hinnat ovat omaa luokkaansa, mutta silti... Pitäisi varmaankin tehdä uusi reissu Jyväskylään, josta tuon edellisen viime kesänä ostin.

Viime viikolla metsästäessä jälleen kerran uutta hernevillakkoa osuivat silmäni Plantagenissa nahkealehtiseen muorinkukkaan jonka lehdet muistuttivat kolikoita. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Ihmettelin miksi emme olleet aiemmin tavanneet puutarhakäynneilläni. Muorinkukka on koristeellinen ja kompakti ja kaiken lisäksi sitä on saatavissa eri lajikkeina, erivärisine ja erimuotoisine lehtineen. Minun parvekkeelle sekä keittiöön päätyi samanlaiset yksilöt kolikkolehtineen. On se ihana!


Viime kesänä asensin parvekkeen päätyseinälle tauluhyllyn. Ajattelin, että siihen on kiva kerätä pienesineitä ja sen päällä voi pitää pientä lyhtyä, kausivaloja yms. Tarkoituksena oli ostaa valkoinen hylly, mutta en löytänyt sopivan mittaista mistään. Tai löysin, mutta sitä ei enää myyty kuin ruskeana. Ostin sitten ruskean ja mietin sen maalaamista valkoiseksi. Edelleen mietin hyllyn maalamista... Ja edelleen mietin onko tauluhylly sittenkään hyvä :D

Kodin sekä parvekkeen sisustus muokkautuu pala palalta. Mikään kiire ei ole. Jokainen tavara joka puhuttelee tulee ajallaan vastaan. Eikä kaikki ole suinkaan uutena hankittua vaan joukossa on perittyjä ja kirppareilta hankittuja juttuja. Ne tekevät kokonaisuudesta persoonallisen. Ainakin omasta mielestäni. Tältä muuten näytti tauluhylly vielä viime viikolla...


Niin, siis vielä viime viikolla... Nyt siellä on yksi kultainen kehys sekä keraaminen pikkutaulu lisää. Uutena ostettuja ovat vain muorinkukka, perhostaulu sekä tauluhylly. Muut ovat löytöjä kirpputorilta tai saatuja ja eri aikaan hyllylle päätyneitä. Esimerkiksi ruosteinen ruukku, jossa muorinkukka on, löytyi äitini ruukkukätköistä. Kultaisen kehyksen, siis tässä kuvassa olevan, bongasin facebookin kirpputorilta. Ja tuon sulka/höyhenhärpäkkeen olen aikoinaan saanut Skannosta. En vieläkään tiedä mitä sillä tehdään tai mihin tarkoitukseen se on tehty. Jos joku tietää, niin otan tiedon ilolla vastaan ;)

xx,
Maija

Simppeliä sisustamista ja kierrätettyä kauneutta...

Apr 28, 2016

Olen pitkään pohtinut mikä mahtaa olla oma sisustustyylini. Pidän monista eri tyyleistä ja haaveilen niin värikkäästä mummonmökistä kuin pelkistetystä modernista kivitalosta. Pidän runsaasta sisustamisesta, mutta minimalismi vie mennessään. Tyhjemmässä tilassa luovuudelle jää enemmän tilaa... Tai näin ainakin itse sen koen. Joku toinen puolestaan voi kokea asian päinvastoin.
Olen työni puolesta päässyt ihastelemaan monia erilaisia koteja ja kaikissa niissä on ollut sitä jotakin. Olivatpa ne sitten olleet runsaampia, minimalistisia, moderneja, perinteisiä, uusia tai vanhoja.  
Jos rahaa olisi rajattomasti saattaisi minulla olla muutama eri tyylillä sisustettu koti ympäri Suomea!

Sisustaminen itsessään ei välttämättä vaadi pulleaa pankkitiliä sillä kaiken ei tarvitse olla uutena hankittua. Kierrätys on saanut uuden merkityksen kertakäyttökulttuurin rinnalle. Hyvä niin! 
  Toisen roska on toisen aarre ja kauneus on katsojan silmissä. Hirveäähän se olisi, jos meillä kaikilla olisi samanlainen maku!
  Vanhasta saa uutta tuunaamalla ja maalaamalla. Toisinaan vanhalle ei tarvitse tehdä mitään. Kahden viikon Kainuun visiitillä pistäydyin yhtenä päivänä Kajaanin Kierrätyskeskuksessa. Elämäni ensimmäinen visiitti paikallisessa Kierrätyskeskuksessa johti myös kauppoihin. Mukaan lähti lasinen Lara -karahvi (1,50 e) sekä pikkuinen keraaminen vati (0,50 e). Karahvi toimittaa nyt maljakon virkaa ja vati vaalii koruja. Pikkuinen ruskea hiirulainen (0,50 e) on ostettu Espoon Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta. Pitäähän isommalla kotihiirellä olla pikkuinen kaveri ;)



Kierrätyskeskukset ovat oiva paikka tehdä isompia ja pienempiäkin löytöjä kotiin, puutarhaan tai vaikkapa toimistolle. Kuvausjärjestelijänkin työtä tekevänä "kuvausrekvisiittatutkani" on päällä lähes jatkuvasti ja huomaan katselevani kirppareilla ja kierrätyskeskuksissa käydessäni tavaroita "sillä silmällä". Mielikuvitusta käyttämällä esineiden alkuperäisen käyttötarkoituksen voi muuttaa joksikin muuksi. Jakkarasta saa pöydän, lautasesta taulun, lasikannusta maljakon jne. Vain mielikuvitus on rajana!


Mihinköhän käyttötarkoitukseen tuo vihreä vati aikoinaan on suunniteltu, mutta tällä hetkellä se toimii minulla korujen säilytykseen. Ehkä hetken päästä käytän sitä kattauksessa teepussien alla. Saattaisipa kaunis pieni leivoskin näyttää siinä kauniilta...


xx,
Maija

Linkkivinkkejä keskiviikolle...

Apr 13, 2016

Täällä on tietokoneen näppäimistö sauhunnut viime viikkoina melkoista vauhtia. Töiden merkeissä on menty kevättä eteenpäin. Kirjoitushommien ja uusien juttukohteiden etsimisen ohessa on käyty tekemässä hieman kuvausjärjestelijänkin keikkaa. Ai että miten nautinkaan kuvauspäivistä hyvän porukan kesken! Mainitaan nyt tässä samalla, että vastaan nykyisin myös ystäväni yrityksen Sisustus ja verhoilu Lilja & Kirsikan facebook-sivujen ylläpidosta, kuvien ja tekstien muodossa. Yrittäjänä sitä on pidettävä mieli avoinna uusille asioille ettei jämähdä paikoilleen. Vaihtelu virkistää ;) 

Facebookista puheen ollen... Joko olet käynyt tutustumassa Sisustustoimittajien yhdistyksen facebook-sivuihin? Sivuilta löydät uutisia ja tiedotteita sisustamiseen liittyen. Sivuilta löytää myös tietoa mistä eri medioista löytyy yhdistyksen jäsenten tekemiä juttuja. Käyhän kurkkaamassa...



Itse liityin viime keväänä Sisustustoimittajat ry:n jäseneksi, monen vuoden alalla olon jälkeen. Yhdistyksen jäsenistö koostuu toimittajista, jotka työskentelevät johtavissa suomalaisissa mediataloissa tai vapaina toimittajina. Jäsenet tekevät sisustamiseen liittyviä juttuja eri medioihin, suunnittelevat ja järjestävät kuvauksia (lehdet, mainokset, katalogit, tv jne.) sekä seuraavat aktiivisesti sisustusalan tapahtumia ja tuotteita. Käyhän tutustumassa yhdistyksemme sivuihin sekä toimintaan osoitteesta sisustustoimittajat.fi
  Mikäli yrityksesi haluaa kertoa uusista tuotteistaan, brändistä, mallistosta tai olet suunnittelemassa tapahtumaa, niin ota ihmeessä yhteyttä! Yhdistykseemme kuuluu yli 40 jäsentä ja tavoitat meidät kaikki lähettämällä viestiä Sisustustoimittajien nettisivuilla olevan lomakkeen kautta. Sivuilta löydät myös jokaisen jäsenen yhteystiedot, mikäli haluat tavoittaa tietyn henkilön. Rohkeasti vain viestiä tulemaan!


xx,
Maija

Puoli kuuta peipposesta ja kesäprojekteja...

Apr 1, 2016

Siellä se kauniisti laulaa. Livertää ikkunan toisella puolella urbaanissa ympäristössään ja lämmittää laulullaan kuuntelijan mieltä. Viikot vierivät vauhdikkaasti eteenpäin ja kohta ollaan kesässä. Multasormi syyhyä jo pihahommien pariin vaikkei omaa pihaa minulla olekaan. Viime kuussa kirjoittamani juttu kauniista mökkipihasta, valokuvaajaystävälleni Sari Tammikarille mallina toimiminen puutarhahattukuvauksissa ja käyminen kollegani Hanna Sumarin puutarhakirjan julkistamistilaisuudessa ovat omalta osaltaan vaikuttaneet intoon päästä pihapuuhailun pariin. Piha ja puutarha ovat olleet vahvasti läsnä tavalla tai toisella!

Vielä ei pääse pihalle kasvimaata kääntämään tai parvekekukkia istuttamaan. Maa on kylmää ja yöpakkasia vielä tiedossa. Vaikka peipponen kesää jo enteileekin, on parasta vielä hetkeksi tyytyä muihin puuhiin ja tulevien kylvöjen suunnitteluun.


Kuva: Sari Tammikari

Tänä vuonna olisi tarkoitus vallata vanhempien pihalla oleva kasvimaa ja laittaa se uuteen uskoon. Hyviä neuvoja ja vinkkejä tähän hommaan antaa Kati Jukaraisen, Maria Kesäsen sekä Hanna Sumarin kirjoittama kirja Keittiöpuutarha - siemenestä lautaselle. Tämä puutarhan pieni suuri raamattu pitää sisällään neuvoja aloittelijoille sekä kokeneillekin konkareille kauniiden kuvien kera. Kirja ei pureudu vain hyötykasvien kasvattamiseen vaan myös niistä saadun sadon käyttöön. Kansien välistä löytyy siis maukkaita reseptejä marjojen, yrttien ja vihannesten käyttöön. Suosittelen teosta jokaiselle puutarhailusta kiinnostuneelle!



Ystäväni, valokuvaaja Sari Tammikari, pyysi maaliskuun alussa minua mallikseen puutarhahattukuvauksiin Martat -lehteä varten. Hetken aikaa mietin olisiko minusta siihen, mutta suostuin kuitenkin. Tiedossa ei ollut ammattimeikkaajaa tai kampaajaa vaan itse laitoin itseni kuvauskuntoon. Siitäkin pieni jännitysmomentti.
  Olen tottunut olemaan kameran toisella puolella ja ohjeistamaan malleja joten kameran edessä oleminen ei ole sitä ominta puuhaa itselleni. Epävarmuus omasta itsestä ja ulkonäöstä saivat kauhistelemaan Sarin ottamia kuvia. "Olenko minä tuossa, aivan kauhen näköinen, jättiläinen ja mitkä tihrusilmät!" Miten sitä ihminen löytääkin vain "vikoja" itsestään. Ja miten oudolta tuntuu katsoa itseään jonkun muun kuvaamana, kun yleensä kuvat minusta on itseni ottamia. Jopa käyntikortissani oleva kuva ;) Mutta eihän Sarin ottamissa kuvissa mitään vikaa ole! Eikä mallissakaan. Olen itseni näköinen enkä muuksi voi muuttua. Sari tosin totesi heti kuvausten alussa, että näytän aivan Solsidanin Annalta. Kuka, mitä, häh!?
Sarin edessä kuvattavana oleminen oli ihanan luontevaa. Ei tarvinnut jännittää yhtään koko tilannetta. Ja hymyäkin irtosi! Onpahan taas jotain mitä muistella sitten vanhempana...
  Kuvassa olevan hatun ohjeet löytyvät maaliskuussa ilmestyneestä Martat -lehdestä (2/2016). Ja Marttoihin pääsee tutustumaan tästä. Ei muuten mikään turha yhdistys! Minäkin jo mietin täällä liittymistä.

Kuva: Sari Tammikari

Viime viikkoina on pitänyt kiirettä, vaikka alkuvuosi näytti hiljaiselta työrintaman puolella. Niinhän se aina on tällä alalla. Ja kun päälle laitetaan vielä maata vallitseva lama, niin haasteita riittää itse kullakin. Sinnitellään, sinnitellään... vaikka sitten sen kuuluisan suomalaisen sisun avulla. Eteenpäin pyritään tavalla tai toisella. Tällä hetkellä on monta rautaa tulessa. Toimittajan töitä, kuvausjärjestelijän hommia, markkinointia, somevastaavana toimimista ja kirsikkana kakun päällä - yhteinen kirjaprojekti kollegan kanssa. Jaiks!

Nyt se siis tuli sanottua ääneen ja totta se on. Jo monta vuotta se on ollut haaveissa, mutta aina se on jäänyt... Työparin puute, uskon puute ja kannustuksen puute ovat saaneet ajatuksen oman kirjan tekemisestä hautautumaan kaiken muun alle. Muutama viikko sitten kaikki kuitenkin muuttui. Kun kollegani otti minuun yhteyttä ja tiedusteli haluaisinko tehdä hänen kanssaan jonkun projektin, nousi pinnalle sana Kirja. Samana viikkona kävin kahden eri kirjan julkaisutilaisuudessa ja ajatus omasta kirjasta vain voimistui. Kun kerran muutkin pystyvät siihen, niin miksi en minäkin? Aihekin nousi yhtäkkiä uutena mieleen, vaikka se onkin ollut konkreettisesti läsnä omassa elämässäni jo useamman vuoden. Nyt taistellaan aikaa ja muita kiireitä vastaan, että saamme projektin käyntiin vielä tämän vuoden puolella. Jännitystä ja pientä pelkoakin on ilmassa uuden asian edessä... Pitäkäähän peukkuja!


xx,
Maija

Pieni avunpyyntö...

Mar 15, 2016

Olenkin täällä blogissa kertonut jo aiemmin, että teen työkseni mm. toimittajan töitä. Reilun 10 vuoden ajan olen tehnyt suomalaisiin sisustus- ja lifestyle-lehtiin juttuja suomalaisista kodeista. Olen vuosien varrella nähnyt monia upeita koteja ja tavannut ihastuttavia ihmisiä. Törmännyt unohtumattomaan vieraanvaraisuuteen ja saanut myös uusia ystäviä juttureissujen kautta. Nuo koetut hetket muistuttavat minua monesti siitä miksi teen tätä työkseni. Jokainen juttureissu on uusi seikkailu josta nautin suuresti!

Talven pimeimmät kuukaudet on selätetty, kevät on jo täällä ja kesää kohti mennään hurjalla vauhdilla. Koska yksinyrittäjänä teen töitä pääasiassa yksin on välillä pieni apu paikallaan! Ja eihän sitä apua saa ellei sitä osaa pyytää ;)

Nyt pyydänkin teidän kaikkien sivuillani käyvien lukijoiden apua. Etsin uusia kuvattavia kotikohteita ympäri Suomen! Nyt kaivataan väriä elämään joten haussa onkin väreillä maustetut kodit. Kotien ei suinkaan tarvitse olla riemunkirjavia, mutta väriä olisi hyvä olla edes jonkin verran. Persoonallisuus on se avainsana kuvattavien kotien kohdalla. Mitä enemmän asukkaiden omaa persoonaa kotona näkyy, sitä parempi! Onko sinulla, tutulla tai tuttavan tutulla kiva ja kaunis koti?

Kotien lisäksi etsin myös kuvattavia kesäkoteja. Ne voivat olla perinteisiä mökkejä tai ns. kakkoskoteja. Isoja tai pieniä. Saaressa, meren tai järven rannalla tai ns. kuivan maan mökkejä. Kuten kotien kohdalla, persoonallisuus on niissäkin valttia!


Ota rohkeasti yhteyttä! Lähetä minulle muutama kuva kodistasi sekä hieman lisätietoa kodista ja sen asukkaista ja kutsu minut kylään :) 
maija.tiensuu@kolumbus.fi

  

xx,
Maija
Proudly designed by Mlekoshi playground